Uhat

Varastetut elämät

mennessä Robert Lemos

Aina kun Scott Sholiton menee ulos, hän pelkää, että hänet saatetaan pidättää. Joka kerta kun puhelin soi, hän odottaa soittajan olevan perintätoimistosta, joka yrittää periä tuhansien dollareiden velkoja.

Yli kaksi vuotta identiteettinsä varastamisen jälkeen entinen asunnonvälittäjä ei usko, että hänen elämänsä on enää koskaan vapaa tällaisista huolista. Varas, joka on edelleen vapaalla jalalla, tietää hänen nimensä, sosiaaliturvatunnuksensa, syntymäaikansa ja vuositulonsa satojen dollarien tarkkuudella.

"Joka aamu, kun herään, pelkään, että varas on hakenut asuntolainaa taikka ostanut veneen tai auton nimissäni", Ohiossa asuva mies jatkaa. "Varkaalla on nimissäni pidätysmääräyksiä jo viidessä osavaltiossa, joissa en ole koskaan edes käynyt."

Sholitonin murheet alkoivat joulukuussa 2007, kun hänen luottokorttiyhtiönsä ilmoitti hänelle, että joku oli yrittänyt avata 10 000 $ arvoisen luottokorttitilin hänen nimissään ja oli antanut kaikki oikeat tiedot. Sholiton peruutti kyseisen Bank of America -tilin ja ilmoitti petoksesta viidelle eri viranomaiselle ja valtion virastolle. Se oli kuitenkin vasta alkua.

Kaksi kuukautta myöhemmin Bank of America soitti hänelle taas ja pyysi häntä maksamaan 36 000 $ luottokorttivelan. Velka oli tehty kortilla, jota hän ei ollut koskaan omistanut. Kesäkuussa 2008 toinen pankki karhusi häneltä toisen luottokortin velkaa, tällä kertaa 13 000 $. Kesän loppuun mennessä Sholiton oli saanut velat mitätöityä, mutta vasta laadittuaan 12-sivuisen tiivistelmän tapauksestaan velkojille ja liitettyään mukaan viranomaisten kirjeen, jossa selitetään, että Scott Sholiton ei ole enää vain yksi henkilö.

Tällaista on identiteettivarkauden uhrin elämä, ja identiteettivarkauden uhrien määrä vain kasvaa. Keskimäärin 9 miljoonaa amerikkalaista joutuu identiteettivarkauden kohteeksi vuosittain, kertoo suojeluyritys Debix, joka auttoi Sholitonia toipumaan identiteettivarkaudesta.

"Vuosikymmenen alussa ihmiset lukivat identiteettivarkauksista", kertoo Bo Holland, Debixin toimitusjohtaja. "Vuoteen 2005 tultaessa ihmiset alkoivat kertoa, että niin oli tapahtunut heidän läheisille sukulaisilleen tai ystävilleen. Identiteettivarkaus on muuttunut tarinasta todeksi."

Lapsilta varastaminen

Identiteettivarkauksilla on monta muotoa. Vilpilliset veloitukset uhrin luottokortilla ovat yleisin talouspetoksen muoto, mutta tällaiset veloitukset on helppo poistaa uhrin tililtä. Uuden tilin avaamisen petos, mikä tapahtui Sholitonille, on paljon vakavampi rikos, jonka selvittäminen voi kestää vuosia tai kauemmin.

Lisäksi myös lasten identiteetit ovat entistä enemmän vaarassa. Rikolliset perustavat petoksensa mieluusti lasten tietoihin, koska vanhemmat eivät valvo yhtä tarkasti lastensa taloustietoja. Noin 3 - 7 prosenttia lasten identiteeteistä, tavallisesti heidän sosiaaliturvatunnuksiaan, käytetään vilpillisesti tai virheellisesti.

"Tämä antaa heille [varkaille] puhtaan pöydän", Holland toteaa.

Vielä haitallisempi identiteettivarkauden muoto on toisen sairausvakuutustietojen käyttäminen. Vuosittain tapahtuu 200 000 - 500 000 potilastietojen identiteettivarkautta, kertoo tietovarkauksien torjuntaryhmä ID Experts. Huijari käyttää uhrin sosiaaliturvatunnusta tai sairausvakuutustietoja saadakseen hoitoa sairaalassa. Uhrin taloudellisen profiilin vaarantamisen lisäksi tämä petos voi aiheuttaa todellista vahinkoa henkilölle.

"Uhrin potilastiedot yhdistetään huijarin tietoihin", kertoo Rick Kam, ID Experts -yrityksen johtaja ja perustaja. "Tämä voi jo vaarantaa uhrin elämän ja terveyden.”

Rikollisen elämä

Moni asia perustuu muutamaan henkilötietoon, joten identiteetin varastaminen on edelleen varsin helppoa. Kysy vaikkapa Fred Allisonilta.

Allison, joka on tuskin miehen oikea nimi, on varas, joka varasti Sholitonin identiteetin. Jäljittäessään Allisonia ja saadakseen hänet pidätetyksi Sholiton sai miehestä selville paljon asioita: Allison söi P.F. Chang -ravintolassa joka viikko, kävi ostoksilla Home Depot -kaupassa ja käytti samaa huoltoasemaa joka viikko. Sholiton uskoo, että hän olisi voinut nähdä toisen minänsä käymällä Atlantassa, jossa Allison toimi tuolloin, ja odottamalla kyseisen ravintolan tai huoltoaseman ulkopuolella.

Hän ilmoitti asiasta poliisille, mutta mitään ei tapahtunut. Tiliasiakirjoista päätellen Sholiton kuitenkin uskoo tietävänsä, kuinka identiteettivaras toimi.

Kesäkuussa 2007 Ohion osavaltio antoi harjoittelijan viedä kotiinsa varmuuskopionauhan, joka sisälsi miljoonan Ohion asukkaan ansiotiedot. Nauha varastettiin harjoittelijan autosta, ja Ohion osavaltio ilmoitti Sholitonille, että hänen tietonsa olivat nauhalla.

Jotenkin osa tiedoista päätyi "Fred Allisonin" käsiin.

Allison aloitti identiteettivarkauksien ketjun hakemalla matkapuhelinliittymää Nexteliltä heinäkuussa 2007 Sholitonin nimissä. Mies maksoi laskun säännöllisesti ajallaan ja loi näin hyvän luottohistorian. Hän käytti kyseistä tiliä viitteenä avatessaan yritysluottotilin Dunn & Bradstreet -luotonantajalla SQL Associates -nimellä. Hyvän luottohistoriansa ja Sholitonin nimen avulla Allison avasi seuraavaksi luottokorttitilin yritykselleen. Koska Dunn & Bradstreet on yritysluotonantaja, tiliä ei näkynyt Sholitonin kulutusluottoraporteissa. Näin Allison vältti tavanomaisimman kiinnijääntitavan, entinen asunnonvälittäjä kertoo.

Allison haki vielä kahta muuta luottokorttia, kunnes joulukuussa 2007 Sholiton pääsi selville hänen puuhistaan.

Mahdoton puolustus

Ikävä kyllä identiteettivarkauksilta suojautuminen on vaikeaa. Taannoiseen laskusuhdanteeseen saakka Yhdysvaltain kuluttajien kulutuksen perustana on ollut helppo luoton saaminen. Luoton hakeminen verkossa ilman henkilökohtaista tapaamista tekee rikollisuudesta helppoa. Lisäksi tietomurtojen määrä verkossa on lisääntynyt, mikä on tavallisesti todellinen aarreaitta nettirikollisille. Kuluttajat eivät siksi voi tehdä paljon mitään identiteettivarkauksille.

"Verkon käyttämisen lisääntyminen on auttanut identiteettivarkaita", kertoo Rick Kam ID Experts -yrityksestä. "Kuka tahansa voi päästä käsiksi tietokantojen ja verkon digitaalisiin tietoihin."

Yritysten on lain mukaan ilmoitettava tietomurroista, joten niiden tiedotusosastot joutuvat höykytyksen kohteeksi tietomurtojen tapahtuessa, mutta kuluttajien henkilötietojen vuodot jatkuvat yhteisöissä ja valtion virastoissa. Kuluttajien on vain luotettava siihen, että yritykset suojaavat heidän tietonsa.

Kuluttajat eivät kuitenkaan ole täysin suojattomia. He voivat antaa taloustietojaan vain tarvittaessa ja voivat tarkistaa luottohistoriansa säännöllisesti tai käyttää luotonvalvontapalvelua, joka tekee sen heidän puolestaan. Nettivarkaat valitsevat tavallisesti uhrikseen helpoimmat kohteet, joten mitä paremmin kuluttajat suojautuvat, sitä parempi heille, toteaa Rick Kam ID Experts -yrityksestä.

"Voit esimerkiksi silputa luottokorttisi tiliotteet ja pitää palomuurisi ja haittaohjelmien torjuntasi ajan tasalla", hän jatkaa.

Vaikka identiteettivarkautta ei voi aina estää, sen huomaaminen ajoissa on paras tapa välttyä taloudellisilta vahingoilta. Kuluttajien on nykyisin pakko valvoa aiempaa tarkemmin oman taloutensa tuloja ja menoja. Tämä on erittäin tärkeää identiteettivarkauden uhriksi joutuneille.

"En selviä enää ilman luotonvalvontapalvelua", kertoo identiteettivarkauden uhri Sholiton. "Joudun lopun elämääni tarkistamaan luottohistoriani joka kuukausi ja odottamaan puhelua, jossa minulle kerrotaan, että olen yrittänyt avata 30 000 dollarin luottotilin."